sijamuotot

Sijamuodot, tai sijamuotojen järjestelmä, ovat suomen kielen sanojen taivutuksia, jotka ilmaisevat sanojen kieliopillisia suhteita kuten omistussuhteen, määrän, paikan ja toiminnan roolin lauseessa. Nominatiivin lisäksi sanat saavat erilaisia loppuja, jotka auttavat ymmärtämään, miten sana liittyy muihin sanoihin. Myös adjektiivit ja pronominit taivuttuvat samalla tavalla.

Yleisimmät modernit sijamuodot ovat nominatiivi, genetiivi, partitiivi, inessiivi, elatiivi, illatiivi, adessiivi, ablatiivi, allatiivi, abessiivi, essiivi ja translatiivi. Esimerkkinä sanasta talo: nominatiivi talo, genetiivi talon, partitiivi taloa, inessiivi talossa, elatiivi talosta, illatiivi taloon, adessiivi talolla, ablatiivi talolta, allatiivi talolle, abessiivi talotta, essiivi talona, translatiivi taloksi. Tässä talon, talon, taloa jne. muodostuvat sanan vartalosta sekä loppu.

Sijamuotoja käytetään monin tavoin: omistussuhteen ilmaisemiseen (genetiivi), määrän tai osan merkitykseen (partitiivi), sekä sijainnin ja liikkeen kuvaamiseen (inessiivi, elatiivi, illatiivi, adessiivi, ablatiivi, allatiivi). Lisäksi essiivi kuvaa tilaa tai roolia (esimerkiksi “opettajana”) ja translatiivi osoittaa muutosta tai roolia (“taloksi”). Partitiivi vaatii erityisesti huomioimisen epämääräisissä tai määrällisesti osittaisissa ilmaisussa sekä negatiivisissa lauseissa.

Sijamuotojen käyttö on keskeistä suomen kielessä, ja sanojen taivutukset ovat usein kiinteä osa lauseen rakennetta. Adjektiivit ja muut sanat mukailevat samalla tavoin loppuoikeuttaan, jolloin koko ilmaukseen saadaan yhtenäinen kieliopillinen muoto.