sijainninmääritysmenetelmät

Sijainninmääritysmenetelmät viittaavat erilaisiin tekniikoihin ja teknologioihin, joita käytetään fyysisen sijainnin selvittämiseen. Nämä menetelmät perustuvat usein mittauksiin, kuten etäisyyteen, kulmaan tai signaalin voimakkuuteen tunnetusta referenssipisteestä tai verkostosta. Yksi yleisimmistä menetelmistä on satelliittipohjainen paikannus, kuten GPS (Global Positioning System), joka hyödyntää useiden satelliittien lähettämiä signaaleja laskeakseen vastaanottimen sijainnin Maan päällä. Tähän liittyvät myös muut globaalit järjestelmät, kuten GLONASS, Galileo ja Beidou.

Maanpäälliset menetelmät perustuvat puolestaan maanpäällisiin verkostoihin. Esimerkiksi matkapuhelinverkoissa sijainnin voi määrittää tukiasemien signaalin perusteella, joko trianguloimalla tai arvioimalla signaalin voimakkuutta ja saapumisaikaa. Wi-Fi-paikannus hyödyntää tunnettuja Wi-Fi-tukiasemien sijainteja ja niiden signaalin voimakkuuksia sijainnin arvioimiseksi erityisesti sisätiloissa, joissa GPS-signaali on heikko tai olematon. Myös Bluetooth-beaconit ovat yleistyneet sisätilapaikannuksessa, jossa lähellä olevat pienitehoiset radiolähettimet tunnistavat laitteen ja välittävät sijaintitietoa.

Lisäksi on olemassa erilaisia inertiaalijärjestelmiä, jotka mittaavat liikettä ja suuntaa kiihtyvyysanturien ja gyroskooppien avulla. Nämä järjestelmät voivat toimia itsenäisesti tai yhdistettynä muihin menetelmiin, kuten GPS:ään, parantaakseen tarkkuutta ja luotettavuutta. Sijainninmääritysmenetelmien valinta riippuu usein käyttötarkoituksesta, vaaditusta tarkkuudesta, saatavilla olevasta infrastruktuurista ja ympäristöstä.