inertiaalijärjestelmiä

Inertiaalijärjestelmiä ovat Newtonin lakien mukaisia koordinaatistoja, joissa kappale pysyy levossa tai jatkaa tasaisella nopeudella suoraviivaisessa liikkeessä, ellei siihen vaikuta ulkoinen voima. Toisin sanoen, inertiaalijärjestelmässä kappaleen liiketila muuttuu vain, jos siihen kohdistuu nettomääräinen voima. Tämä on Newtonin ensimmäisen liikelain, eli inertiaalilain, ydin.

Käytännössä täysin inertiaalijärjestelmää ei voida saavuttaa, sillä kaikki havainnoitavat järjestelmät pyörivät tai kiihtyvät suhteessa toisiinsa. Esimerkiksi maanpinta ei ole täydellinen inertiaalijärjestelmä sen pyörimisliikkeen vuoksi. Useimmissa arkielämän tilanteissa maanpinnan liikettä voidaan kuitenkin pitää riittävän hitaana, jotta maanpinta voidaan approksimoida inertiaalijärjestelmänä.

Fysiikassa inertiaalijärjestelmät ovat keskeisiä, sillä ne tarjoavat perustan mekaanisten ilmiöiden kuvaamiselle ja analysoinnille. Erityisesti klassisessa mekaniikassa liikelakeja formuloidaan yleensä inertiaalijärjestelmän näkökulmasta. Kun tarkastellaan ei-inertiaalisia järjestelmiä, kuten pyöriviä tai kiihtyviä koordinaatistoja, täytyy ottaa huomioon ns. näennäisvoimat, jotka eivät johdu fyysisestä vuorovaikutuksesta vaan järjestelmän omasta kiihtyvyydestä. Esimerkiksi Coriolis-voima ja keskipakoisvoima ovat tällaisia näennäisvoimia.