signaalinkulussa

Signaalinkulussa tarkoittaa signaalin etenemistä järjestelmässä sen lähteestä lopulliseen vastaanottimeen tai käytännön toimenpiteeseen. Termiä käytetään erityisesti elektroniikassa, automaatiossa, viestintätekniikassa ja mittausjärjestelmissä kuvaamaan signaalin reittiä sekä kaikkia siihen liittyviä muokkauksia.

Signaalin kulku kuvataan yleisesti lohko- tai signaalin kulkukaavioiden avulla ja siirtokertoimien tai siirtofunktion avulla. Tyypillisiä vaiheita ovat esivahvistus, suodatus, muunnokset (esim. A/D- ja D/A-muunnokset), digitaalinen käsittely sekä mahdollinen vahvistus ja ulostulo. Tarkastelun keskiössä on signaalin ominaisuuksien säilyminen ja muuttuminen kussakin vaiheessa.

Suunnittelussa signaalinkulussa kiinnitetään huomiota kohinaan, vääristymiin, dynamiikkaan, viiveisiin, näytteistykseen ja aliasointiin sekä lämpötilavaihteluihin ja epätoivottuihin epätahtimuutoksiin. Näiden vaikutusten hallinta määrittää kokonaisjärjestelmän suorituskyvyn.

Käyttökohteita ovat mittauslaitteet, laboratorio- ja teollisuusautomaation järjestelmät, viestintäverkot sekä äänentoisto- ja videojärjestelmät. Signaalinkulun ajattelussa korostuvat lohko-diagrammit, signaalin kulku ja siirtokertoimien analyysi sekä rekursiivisten ja ei-rekursiivisten ketjujen tarkastelu.

Lisäksi liittyviä käsitteitä ovat signaalinkäsittely, lohko- ja signaalinkulkukaaviot sekä Masonin kaavat.