signaalilähteet

Signaalilähteet ovat laitteita tai prosesseja, jotka tuottavat signaalin käytettäväksi järjestelmän syötteenä. Signaali voi olla sähköinen jännite- tai virta-, ja sen ajallinen vaihtelu voi olla analoginen tai digitaalinen, jatkuva- tai diskreettiaikainen. Signaalilähteet voivat olla deterministisiä, kuten suunniteltuja testisignaaleja, tai stokastisia, kuten kohina tai satunnaiset tietovirrat.

Lähteen sähköinen malli voidaan esittää Thevenin- tai Norton- malleina: itsenäinen jännitelähde, itsenäinen virralähde sekä identifioidut riippuvaiset lähteet, joiden arvo riippuu jostakin toisesta suureesta. Itsenäinen signaalilähde voidaan mallintaa ideaalina lähteenä, jolla on määritetty ulostuloresistanssi, usein nolla (ideaalinen) tai jokin rajoitettu arvo. Riippuvaiset lähteet käyttävät toista suurtaan lähteestä ja voivat olla jännite- tai virta-lähteitä.

Signaalilähteet jaetaan usein analogisiin ja digitaalisiin sekä jatkuva-aikaisiin että diskreetti-aikaisiin. Analogiset lähteet tuottavat jatkuvaa aikadatan ja voivat katsoa siniaallot, pulssit tai monimutkaisempia kaartumia. Digitaaliset lähteet tuottavat diskreetteja arvoja, jotka edustavat bittivirtaa tai koodattua informaatiota.

Tärkeitä ominaisuuksia ovat amplitudi, taajuus, vaihe, edustautuva spektri ja kuormitusvaikutukset. Lisäksi signaalilähteen sisäinen impedanssi ja sen vaikutus seuraavaan vastukseen sekä mahdollinen vääristymä ja kohina ovat keskeisiä suunnittelussa ja mittauksissa. Signaalilähteitä käytetään sekä testaus- ja mittausjärjestelmissä että tavallisissa ohjaus- ja kommunikaatiosarjoissa sekä sensorien tuottamassa tiedossa.