siedettävyyteen

Siedettävyys tai vierasperäisesti siedettävyys tarkoittaa kykyä sietää tai kestää jotain vastinetta – olipa kyse lääkkeestä, työskentelytavasta, ympäristötekijästä tai muusta olosuhteesta. Siedettävyyden käsite mittaa sitä, kuinka paljon haittaa, epämukavuutta tai haittavaikutuksia voidaan hyväksyä tai kuinka suuri rasitus yksilö tai järjestelmä kestää ennen kuin tilanne koetaan liian kestämättömäksi. Kielessä siedettävyys voidaan asettaa illatiivissa muodossa siedettävyyteen, mikä viittaa siirtymään tai tilaan, jossa soveliaan toleranssin raja on määritelty.

Etymologisesti siedettävyys muodostuu verbistä sietää ja -vyys- suffixistä, joka muodostaa abstraktin ominaisuuden. Siedettävyys on yleisessä käytössä useilla aloilla, mutta konteksti määrittää, mitä tarkalleen ottaen mitataan.

Käyttökonteksteja on useita. Lääketieteessä siedettävyys viittaa lääkkeen sietokykyyn potilailla: miten hyvin potilaat sietävät itse hoitoa, haittavaikutuksia ja annostusta. Työ- ja ympäristöterveydessä se voi tarkoittaa työkuormituksen, melun, lämmön tai muiden haitta-tekijöiden toleranssia. Ympäristötieteissä siedettävyys liittyy ekosysteemien tai populaatioiden sietokykyyn tekijöiden, kuten epäedullisten olojen tai saasteiden, suhteen.

Siedettävyys erottuu turvallisuudesta: turvallisuus mittaa riskejä ja haittoja tapahtuvan vahingon todennäköisyydestä, kun taas sietokyky kuvaa sitä, miten suurta haittaa tai rasitusta käytännössä voidaan kestää. Arvioinnissa käytetään sekä subjektiivisia (esimerkiksi potilastyytyväisyys) että objektiivisia mittareita (adverse events, suorituskyvyn muutokset, kynnysarvot).