selektiivisyyttä

Selektiivisyys tarkoittaa ilmiötä, jossa prosessi tai reaktio suosii tiettyä lopputulosta muiden vaihtoehtojen kustannuksella. Se on keskeinen käsite sekä kemiallisessa synteesissä että biologisissa järjestelmissä, joissa halutaan tarkkaan ohjattuja vaikutuksia tai tuotteita.

Kemiallisessa kontekstissa puhutaan regioselektiivisyydestä, stereoselektiiviydestä sekä kemoselektiivisyydestä. Regioselektiivisyys tarkoittaa, että reaktio tapahtuu ensisijaisesti yhdessä regioisomerian muodostumisessa. Stereoselektiivisyys kattaa enantio- ja diastereoelektiiviyden, eli muodostuu pääsääntöisesti tietty enantiomeeri tai diastereomeeri. Kemoselektiivisyys puolestaan viittaa siihen, että reaktio kohdistuu mieluummin yhden funktionaalisen ryhmän kuin toisten.

Biologisessa yhteydessä selektiivisyys merkitsee kohdevalintaisuutta: lääkeaineen tai biologisen yhdistelmän vaikutus on suunnattu tiettyyn reseptoriin tai biologiseen mekanismiin, mikä vähentää ei-toivottuja sivuvaikutuksia ja lisää tehokkuutta. Eri konteksteissa mitataan erilaisia arvoja, kuten enantiomeerien suhdetta (enantiomeric excess, ee), regioisomerien suhdetta sekä kemoselektiivisyyden astetta. Joissakin tapauksissa käytetään myös valinnanvaraisuuden indeksiä tai muita soveltuvia mittareita.

Selektiivisyys syntyy usein yhdistelmästä rakenteellisia tekijöitä, katalyytin suunnittelusta ja reaktio-olosuhteista kuten lämpötilasta, pH:sta ja liuottimista. Sen hallinta on avainasemassa sekä taloudellisesti että ympäristön kannalta, esimerkiksi teollisissa synteesissä, jossa halutaan suurta tuottavuutta pienemmällä sivutuotannolla, sekä lääketieteellisessä tutkimuksessa, jossa pyritään tehokkaaseen ja turvalliseen hoitoon.