selektiivisyys

Selektiivisyys tarkoittaa kykyä suosia jotakin kohdetta, reaktiota tai lopputuotetta muiden vaihtoehtojen kustannuksella. Sitä käytetään laajasti eri tieteenaloilla, kuten kemiassa, farmakologiassa, biotieteissä ja analyyttisessä kemiassa. Selektiivisyyden ilmentymä riippuu sekä kohteen ominaisuuksista että ympäristön olosuhteista, kuten pH-arvosta, lämpötilasta ja läsnä olevista muista aineista.

Farmakologiassa selektiivisyys tarkoittaa lääkkeen tai biologisen tekijän kykyä vaikuttaa mahdollisimman rajalliin määrään kohteita. Tämän tavoitteen toteutumista mitataan esimerkiksi affiniteetilla ja selektiivisyysindeksillä sekä on-target- ja off-target-vaikutuksilla. Esimerkki: beeta-1 selektiiviset beeta-adrenergiset salpaajat, kuten metoprololi, vaikuttavat suurimmaksi osaksi sydämeen, kun toiset, kuten propranololi, ovat vähemmän valikoituja ja voivat aiheuttaa keuhko- ja verenkiertoelimistön sivuvaikutuksia.

Kemiallisessa kontekstissa selektiivisyys tarkoittaa sitä, että reaktio suosii tiettyä reagoivan ryhmän, paikkaa tai tuotetta muiden vaihtoehtojen kustannuksella. Tämä näkyy esimerkiksi regio- tai chemoselectivityn muodossa, jolloin yksi mahdollinen tuotantoputki valitaan muiden sijaan. Enantio- ja diastereoselektiivisyys ovat tärkeitä erityisesti synteesissä ja katalyysissä.

Analyyttisessä kemiassa selektiivisyys viittaa mittausmenetelmän kykyyn erottaa tutkittava yhdiste epäpuhtauksista ja muista interferensseistä. Tämä näkyy pieninä virheinä ja korkeana tarkkuutena analyysissä.

Lopuksi selektiivisyys on keskeinen käsite monilla aloilla, mutta sen saavuttaminen on usein kompromissien tulosta riippuen kohteesta, ympäristöstä ja tekniikasta.