Selektiivisyyden

Selektiivisyys tarkoittaa järjestelmän kykyä vaikuttaa tai reagoida valikoivasti tiettyyn kohteeseen suhteessa muihin mahdollisiin kohteisiin. Se esiintyy monilla tieteenaloilla, kuten kemiassa, biokemiassa, lääketieteessä ja sensorisissa sovelluksissa. Käytännössä selektiivisyys merkitsee, että jokin reagointiaine tai tunnistin kohdistaa vaikutuksensa ensisijaisesti yhteen kohteeseen tai kohdemuotoon, kun merkittäviä vaikutuksia kyllä voi ilmetä muillakin kohteilla vähemmän tai ei lainkaan.

Käytännön esimerkkejä: kemiallisessa kontekstissa selektiivisyys ilmenee siten, että katalyytti tai reagointi suosii tiettyä reaktiotapaa tai tuottaa ensisijaisesti jotakin tuotetta muiden vaihtoehtojen sijaan. Farmakologiassa ja lääketieteessä selektiivisyys tarkoittaa lääkkeen kykyä vaikuttaa haluttuun kohdemolekyyliin tai proteiiniin mahdollisimman vähän off-target-vaikutuksia. Sensoroinnissa ja tiedonkäsittelyssä selektiivisyys tarkoittaa signaalin erottamista kohteesta suhteessa taustaan.

Mittareita ja käsitteitä ovat esimerkiksi selektiivisyysindeksi (SI), Ki- ja IC50-arvot sekä enantiomerian (ee, enantiomeric excess) ja regioselektiivisyys. Tekijöitä, jotka vaikuttavat selektiivisyyteen, ovat molekyylin geometria, elektroniset vuorovaikutukset, liuotin, lämpötila sekä reseptorin tai katalyyttisen kohdan tarkka muoto. Se on keskeinen käsite suunnittelussa ja riskienhallinnassa erityisesti lääkeaineteollisuudessa, katalyysissä ja sensoritekniikassa.