sekundäärilähteet

Sekundäärilähteet ovat materiaaleja, jotka analysoivat, tulkitsevat tai kommentoivat ensisijaisia lähteitä. Ne eivät tarjoa alkuperäistä tietoa tai todistusaineistoa, vaan perustuvat olemassa olevaan materiaaliin. Esimerkkejä sekundäärilähteistä ovat oppikirjat, tietokirjat, tieteelliset artikkelit, arvostelut ja elämäkerrat.

Sekundäärilähteiden ensisijainen tehtävä on tarjota kontekstia ja analyysiä ensisijaisista lähteistä. Ne voivat auttaa lukijaa ymmärtämään monimutkaisia aiheita, vertailemaan eri näkökulmia ja muodostamaan omia johtopäätöksiä. Tieteellisessä tutkimuksessa sekundäärilähteitä käytetään usein taustatiedon hankkimiseen ja tutkimusongelman rajaamiseen. Ne auttavat tutkijaa selvittämään, mitä aiheesta on jo tutkittu ja mitä aukkoja tutkimuksessa on.

On tärkeää erottaa sekundäärilähteet ensisijaisista lähteistä, kuten historiallisista asiakirjoista, päiväkirjoista, haastatteluista tai alkuperäisistä tieteellisistä tutkimuksista. Sekundäärilähteiden luotettavuus riippuu niiden tekijöiden asiantuntemuksesta, käytetyistä ensisijaisista lähteistä ja mahdollisista ennakko-oletuksista. Tutkimuksessa käytettyjä lähteitä arvioitaessa on aina pyrittävä ymmärtämään, onko kyseessä ensisijainen vai sekundäärinen lähde.