sekularisaatioteoria

Sekularisaatioteoria on sosiologinen ajatus, jonka mukaan modernisaatio heikentää uskonnon valtaa ja asemaa yhteiskunnassa. Uskonto eriytyy muista yhteiskunnan toiminnoista; julkinen elämä, politiikka, koulutus ja oikeuslaitos toimivat yhä enemmän sekularisoituneiden normien perusteella, ja uskontojen vaikutusvalta kirkon ulkopuolella vähenee. Uskontoa pidetään yhä tärkeänä yksilötasolla, mutta sen yhteisöllinen ja institutionaalinen asema kaventuu.

Historiaa: ajatus on syntynyt 1800– ja 1900-lukujen sosiologiassa Durkheimin, Weberin ja muiden töiden myötä. 1950–1970-luvuilla monet sosiologit esittivät, että talous-, koulutus- ja kaupungistumisprosessi sekä rationalisaatio johtavat uskonnollisen auktoriteetin ja kirkon keskeisen aseman heikkenemiseen.

Kritiikki ja nykypäivä: teoriaa on kritisoitu ja tarkasteltu uudelleen; sekularisaatio ei ole universaali eikä lineaarinen kehitys, ja uskonto voi pysyä tai jopa kasvaa tietyillä alueilla. Uskonnollinen markkinateoria ja kulttuuriset tekijät ovat tarjonneet vaihtoehtoisia selityksiä; globaali monimuotoisuus on todellinen. Myöhemmät tutkimukset puhuvat myös postsekularisaatiosta tai vuorovaikutuksesta uskonnon ja sekularisaation välillä.

Nykytila: länsimaissa uskonnon julkinen valta vähenee, mutta yksilöllinen uskonnollisuus ja monimuotoinen uskonto kukoistaa joillakin alueilla. Sekularisaatioteoria toimii analyysin lähtökohtana, mutta konteksti ja kulttuuri vaikuttavat suuresti.