satunnaislukujakelu

Satunnaislukujakelu viittaa prosessiin tai metodiin, jolla luodaan numerosarja, jonka jäsenet ovat ennustettavissa olevia ja riippumattomia toisistaan. Todellisessa satunnaisuudessa jokaisella mahdollisella arvolla on sama todennäköisyys esiintyä, ja aiempien tulosten tunteminen ei anna minkäänlaista etua seuraavien ennustamisessa. Tällaisia jakeluja käytetään laajasti esimerkiksi kryptografiassa, tilastollisessa mallinnuksessa ja tieteellisessä simuloinnissa.

Tietokoneissa käytetään usein pseudorandom-lukugeneraattoreita, jotka tuottavat numerosarjoja, jotka näyttävät satunnaisilta, mutta jotka itse asiassa perustuvat deterministiseen algoritmiin. Pseudorandom-luvut ovat kyllin hyviä moniin sovelluksiin, mutta ne eivät sovellu tilanteisiin, joissa vaaditaan aitoa, ennustamatonta satunnaisuutta, kuten turvallisuuskriittisissä järjestelmissä. Todellisten satunnaislukujen tuottamiseen tarvitaan usein fyysisiä ilmiöitä, kuten radioaktiivista hajoamista tai ilmakehän kohinaa.

Satunnaislukujakelun ominaisuuksia ovat esimerkiksi sen jakauma, eli miten todennäköisesti tietyt arvot esiintyvät, ja sen riippumattomuus. Tasainen satunnaislukujakelu, kuten väli [0, 1] välillä, tarkoittaa, että kaikki arvot ovat yhtä todennäköisiä. Muita yleisiä jakeluja ovat normaalijakautuma ja eksponenttijakautuma. Satunnaislukujen laadun arviointi on tärkeää varmistettaessa, että ne sopivat käyttötarkoitukseensa.