satelliittiliikenteen

Satelliittiliikenteen tarkoittaa viestintä- ja tietoliikenneliikennettä, joka välitetään satelliittien kautta. Se kattaa televiestinnän, datansiirron, televisio- ja radiopalvelut sekä satelliittipohjaisen internetin ja navigaatio- sekä paikkatietopalvelut. Liikenne voi olla sekä laajakaistaa että reaaliaikaista, kuten videoneuvotteluita, telekonferensseja ja kriittistä valvontatietoa.

Järjestelmä muodostuu kolmesta pääosasta: avaruussegmentistä, maalesegmentistä ja lopukäyttäjien laitteista. Avaruussegmenttissä satelliitit kiertävät maapallon erilaisten ratojen, kuten geostationaarisen (GEO), keskikuisen (MEO) ja low Earth - (LEO) ratojen, päällä. Maalesegmenttiin kuuluvat maanpäälliset tukiasemat, reititin- ja kumppaniverkot sekä satelliittien ohjaus- ja hallintajärjestelmät. Loppukäyttäjät käyttävät vastaanottimia ja terminaaleja, kuten satelliittitelevisiolaitteita, antenneja ja kotitalouksien/matkustajien laitteita.

Käytännössä liikenne ohjautuu satelliittien kautta reitittimien, maavalvonnan ja palvelujen mukaan. Taajuuksien koordinointi ja orbitaliasemien varaaminen tapahtuvat kansainvälisesti ITU:ssa, ja yksittäiset lisenssit myöntävät valtiot. Säädökset sekä hilankohdat varmistavat yhteensopivuuden, turvallisuuden ja spektrin tehokkaan käytön.

Käyttökohteita ovat televisioviestintä ja datapalvelut, puhelinverkot, mobiililiikenne merillä ja ilmassa sekä maapallonlaajakaistat. Megakonstellaatioiden kehitys, pienemmissä organismissa toimivat vastaanottimet ja uudenlaiset kiertoradat laajentavat kantamaa ja kapasiteettia, mutta tuovat myös haasteita, kuten kustannukset, signaalin latenssi ja avaruusromun hallinnan.