sananmuodostuksissa

Sananmuodostuksissa tarkoitetaan niitä prosesseja, joiden avulla kielessä syntyy uusia sanoja tai sanojen merkitykset kehittyvät. Suomen sananmuodostus rakentuu hovikkain pääkeinoihin: derivaatioon ja yhdyssanatuotantoon. Derivaatiossa sanojen loppuun lisätään päätteitä tai muita morfeemeja, jolloin sana saa uuden luokan tai uuden merkityksen. Yhdyssanat muodostuvat kahdesta tai useammasta itsenäisestä sanasta, ja kokonaisuus saa uuden käsitteen.

Derivaatio on sanaston muokkaamisen keskeinen keino. Esimerkkejä ovat agenttisanat kuten opettaja (verbin opettaa + -ja) sekä opiskelija (opiskella + -ija). Muita johdoksia syntyy esimerkiksi kun adjektiiveista tai substantiiveista muodostetaan uutta vähemmän tai enemmän abstraktia merkitystä esimerkiksi -us/-us- tai -us- -us- -us -? (yleisesti mainittuja nominalisointipäätteitä). Lisäksi -minen voi muodostaa toiminnan tai ilmiön nimeä, kuten koulutus (kouluttaa + -us). Derivaatio mahdollistaa sanojen luokkien ja sanojen vivahteiden laajentamisen.

Yhdyssanat kuvaavat konkreettisia kokonaisuuksia ja uusia käsitteitä yhdistämällä sanoja. Esimerkkejä ovat tietokone (tieto + kone), kirjahylly (kirja + hylly) sekä opettajankoulutus (opettaja + koulutus). Pitkät yhdyssanat ovat yleisiä teknisissä ja arkipäiväisissä easiteisissa konteksteissa, kuten tietotekniikka, postilaatikko tai päivittäiskäyttöön vakiintuneet termit.

Sananmuodostuksessa vaikuttavat myös laina- ja muunnosprosessit. Lainasanat sopeutuvat suomen taivutussääntöihin ja kirjoitusasuun, ja uusia sanoja muodostuu usein nopeasti teknologian, kulttuurin ja yhteiskunnan muutosten myötä. Sananmuodostus on dynaaminen osa kielen kehitystä ja tutkimuksen keskiössä.