nominalisointipäätteitä

Nominalisointipäätteet ovat suomen kielen morfeemeja, joiden tehtävä on muuntaa verbeistä tai adjektiiveista muodostettavat sanat nimiksi. Niiden avulla voidaan puhua sekä toiminnasta että sen tuloksista, tilasta tai ominaisuudesta. Nominalisointia käytetään sekä arkipäiväisessä kielessä että kirjoitetussa teksteissä.

Yleisimpiin verbi-intoihin liittyviin nominalisointiapäätteisiin kuuluu -minen. Se muodostaa yleisen käsitteen teosta tai prosessista: lukea → lukeminen, kirjoittaa → kirjoittaminen, tutkia → tutkiminen. Verbin vartalon muutokset voivat vaatia pientä äänteellistä sopeutumista.

Agentin tai tekijän nimeäviä päätteitä käytetään sekä -ja/jä- että -ittäjä-tyyppisiä muotoja. Esimerkkejä: opettaa → opettaja (opettaja), kirjoittaa → kirjoittaja, valmistaa → valmistaja. Käyttää → käyttäjä on toinen yleinen esimerkki. Myös -ttaja- tai -ittäjä-tyypit esiintyvät joissakin sanoissa.

Adjektiiveista muodostetaan usein abstrakteja ominaisuuksia tai tiloja -erityisesti -isuus/-isyys sekä -us/-ys -kytköjen kautta. Esimerkkejä: turvallinen → turvallisuus, nopea → nopeus, hiljainen → hiljaisuus, rehellinen → rehellisyys, kaunis → kauneus. Näillä päätteillä voidaan puhua ominaisuudesta tai tilasta yleisellä tasolla.

Myös -ointi- tai -ointi-tyyppiset muodostukset ovat tuotannossa yleisiä, erityisesti verbeistä, jotka kuvaavat toimintaa tai kommunikaatiota: kommunikoida → kommunikointi, informoida → informointi.

Nominalisointipäätteet ovat tiiviitä ja monipuolisia; valinta riippuu semantiikasta (toimija vs. prosessi vs. ominaisuus) sekä sanan rungon phonologisista sopivuuksista.