saippautumisen

Saippautuminen on kemiallinen prosessi, jossa rasvat tai öljyt reagoivat emäksen kanssa muodostaen glyserolin sekä saippuaa eli rasvojen natrium- tai kaliumsuoloja. Prosessi perustuu esterien hydrolyysiin; triglyseridit reagoivat hydroksidi-ioneja vastaan, jolloin syntyy glyserolia ja rasvahappojen suoloja.

Reaktio voidaan esittää yksinkertaisesti: triglyseridi + 3 NaOH → glyseroli + 3 natriumsuolaa (saippuaa). Samanlaista reaktiota voidaan toteuttaa KOH:lla, jolloin syntyy kaliumsuolaa ja yleensä pehmeämpää saippuaa. Rasvahappojen koostumus vaikuttaa saippuan kovuuteen, kiinteyteen ja liukenevuuteen.

Valmistusmenetelmät vaihtelevat; kylmäprosessi yhdistää öljyt ja lipeän liuoksen siten, että saippua syntyy hitaasti ja vaatii kypsyttämisen ennen käyttöä. Kuumaprosessi käyttää lämpöä nopeuttaakseen reaktiota ja tuottaa usein kovempaa, helpommin muotoiltavaa saippuaa.

Historia: Saponointia on harjoitettu muinaisissa kulttuureissa, ja rasvojen sekä tuhkan yhdistelmillä saippuaa valmistettiin jo antiikin Egyptissä ja Välimeren alueilla. Nykyään saippautumista tehdään sekä käsityö- että teollisuustasolla.

Käyttökohteet: saippuaa käytetään ensisijaisesti pesuun ja henkilökohtaisiin puhdistustuotteisiin. Saippuan koostumus riippuu käytetyistä rasvoista sekä valmistustavasta ja ne voivat erota kovuudeltaan, pesevyydeltään ja hajuiltaan. Turvallisuus: lipeä (NaOH) on syövyttävä, ja sen käsittelyyn tarvitaan suojavarusteita. Reaktio on eksoterminen, ja lipeää tulee käsitellä huolellisesti iholle ja silmiin joutumisen välttämiseksi.