säteilyterapiasta

Säteilyterapia, tunnettu myös nimellä sädehoito, on lääketieteellinen hoitomuoto, jota käytetään pääasiassa syövän hoidossa. Se hyödyntää ionisoivaa säteilyä, kuten röntgensäteitä tai gammasäteitä, syöpäsolujen vahingoittamiseksi ja niiden kasvun pysäyttämiseksi tai hidastamiseksi. Säteily voi tappaa soluja tai estää niiden jakautumisen.

Hoidossa käytettävä säteily voi olla peräisin ulkoisesta lähteestä (ulkoissäteily) tai radioaktiivisesta aineesta, joka asetetaan suoraan kasvaimen sisään tai sen läheisyyteen (sisäistyshoito tai brakyterapia). Ulkoissäteily on yleisempi hoitomuoto, jossa säteily kohdistetaan tarkasti kasvaimeen ulkopuolelta. Hoidon suunnittelu on erittäin tarkkaa, ja potilaan asento ja säteilyannos määritellään yksilöllisesti.

Säteilyterapiaa voidaan käyttää yksinään tai yhdistettynä muihin hoitoihin, kuten leikkaukseen tai kemoterapiaan. Sitä käytetään monenlaisten syöpien hoidossa, mukaan lukien rinta-, eturauhas-, keuhko- ja pään ja kaulan alueen syövät. Hoidon tavoitteena voi olla parantava, jolloin pyritään poistamaan syöpä kokonaan, tai palliatiivinen, jolloin lievitetään oireita ja parannetaan elämänlaatua.

Kuten kaikilla syöpähoidoilla, myös säteilyterapialla voi olla sivuvaikutuksia, jotka vaihtelevat hoidettavan alueen, säteilyannoksen ja yksilöllisen herkkyyden mukaan. Yleisimpiä sivuvaikutuksia ovat väsymys, iho-oireet, tulehdukset ja paikalliset kudosvauriot. Useimmat sivuvaikutukset ovat väliaikaisia ja lievittyvät hoidon päätyttyä. Lääkärit seuraavat potilaita tarkasti hoidon aikana ja sen jälkeen.