sääntelyvaatimuksista

Sääntelyvaatimukset ovat viranomaisten asettamia velvoitteita, joiden mukaan toiminnan on oltava. Ne voivat pohjautua lainsäädäntöön, asetuksiin tai yksittäisten viranomaisten määräyksiin. Sääntelyvaatimukset määrittelevät, mitä on tehtävä, miten se on tehtävä ja millä tavoin toiminnan on osoitettava täyttävänsä vaatimukset. Ne voivat koskea esimerkiksi tuotteita, palveluita, datan käsittelyä sekä turvallisuutta.

Sääntelyvaatimukset voivat olla sitovia ja sitomattomia. Sitovat velvoitteet, kuten lait, asetukset ja viranomaispäätökset, edellyttävät noudattamista ja voivat johtaa seuraamuksiin, kuten hallinnollisiin sanktioihin tai vahingonkorvauksiin. Vapaaehtoiset standardit ja ohjeet voivat toimia referenssinä hyvään käytäntöön, riskien hallintaan ja luotettavuuden lisäämiseen, mutta eivät välttämättä ole oikeudellisesti pakollisia.

Organisaatioiden yleinen vastaus on robustin compliance-hankkeen rakentaminen: riskien kartoitus ja vaatimusten tunnistaminen, politiikat ja prosessit, vastuuhenkilöt, koulutus sekä dokumentointi. Seurantaa ja auditointia käytetään varmistamaan, että mallit ja kontrollit toimivat. Raportointi viranomaisille sekä alkuperäisten vaatimusten päivittäminen ovat osa jatkuvaa noudattamista.

Esimerkkejä aloittain: tietosuoja ja yksityisyys, kuten EU:n yleinen tietosuoja-asetus GDPR; rahoitusala AML- ja rahanpesun torjunta- sekä MiFID II -vaatimukset; työterveys ja työturvallisuus; ympäristöhuolto, jätehuolto, päästöt sekä tuoteturvallisuus. Kansallinen lainsäädäntö voi täydentää EU-säädöksiä.

Nykyisessä sääntely-ympäristössä vaatimusten määrä ja sisällöt voivat muuttua nopeasti teknologian ja kansainvälisen yhteistyön myötä. Digitalisaatio asettaa uusia vaatimuksia datan hallinnalle ja raportoinnille. Organisaatioiden on seurattava muutoksia, päivittää käytäntöjään ja varmistettava riittävät resurssit ja osaaminen.