röntgenabsorptiometria

Röntgenabsorptiometria on menetelmä, jolla mitataan materiaalin kykyä absorboida röntgensäteilyä. Se perustuu röntgensäteilyn intensiteetin vähenemiseen, kun se kulkee näytteen läpi. Mitä paksumpi tai tiheämpi näyte on, tai mitä suurempi on sen atomien järjestysluku, sitä enemmän se absorboi röntgensäteilyä. Menetelmällä voidaan määrittää näytteen koostumus, paksuus tai tiheys.

Mittaus suoritetaan yleensä siten, että röntgensäteilylähteestä tuleva säteily suunnataan näytteen läpi ilmaisimelle. Ennen näytettä ja sen jälkeen mitataan säteilyn intensiteetti. Ero näiden kahden mittauksen välillä kertoo, kuinka paljon säteilyä näyte on absorboint. Röntgenabsorptiometriaa käytetään monilla aloilla, kuten teollisuudessa materiaalien laadunvalvonnassa, lääketieteessä luuntiheyden mittaamiseen (DXA-menetelmä) ja geologiassa mineraalien analysointiin. Menetelmä on ei-tuhoava, eli se ei vahingoita tutkittavaa näytettä. Mittauksen tarkkuus riippuu röntgensäteilyn aallonpituudesta ja näytteen ominaisuuksista. Eri materiaaleilla on erilaiset absorptiokertoimet eri aallonpituuksilla, mikä mahdollistaa selektiivisen analyysin.