ruohosäilöt

Ruohosäilöt ovat rehukasvien, yleensä nurmen ja niittykasvien, säilöntämuotoa, jossa leikattu ruoho pakataan tiiviiksi hapettomaan tilaan ja annetaan käydä maitohappokäymisen alaisena. Tavoitteena on tuottaa säilötty rehu, joka säilyy talven yli ja jonka ravintoarvot säilyvät mahdollisimman hyvin verrattuna kuivarehuihin. Ruohosäilöt ovat keskeinen osa sian- ja eläinperäisten tuotantoeläinten ruokintaa eri puolilla pohjoista Eurooppaa, mukaan lukien Suomi.

Prosessi ja tekniset tavoitteet: Ruoho korjataan optimaalisena kasvuvaiheena ja tarvitsee usein jonkin verran wiltua kosteuden säätämiseksi, jolloin sen kuivapitoisuus on noin 25–40 prosenttia. Leikattu massa silataan tiiviisti bunkereihin, montteihin, siloihin tai pyöreisiin paaleihin, jotta ilma poistuu ja säilöntäympäristö pysyy anaerobisena. Silauksen jälkeen massa peitetään kosteudelta ja hapelta suojaksi muovikalvolla ja kannella. Maitohappobakteerit aloittavat käymisen, jolloin syntyy maitohappoa ja pH laskee yleensä noin 3,8–4,5:een. Hyvin fermentationaalinen ruohosäilö säilyttää rehun ravinteet ja estää haitta-aineiden muodostumisen.

Laatu ja riskit: Hyvä ruohosäilö on tasaisen värinen, ilman vahvaa hajua tai homekasvia, eikä siinä ole merkkejä aerobista pilaantumisesta. Huono säilö muodostaa korkean pH:n, tulee ammoniakkia ja voi kehittää clostridial-käymistä, mikä heikentää rehun laatua. Keskeisiä mittareita ovat maitohappopitoisuus, pH ja säilyvyys sekä mahdolliset kosteuspitoisuuden ja rehevöitymisen vaikutukset.

Käyttö: Ruohosäilöä käytetään monipuolisesti maitavatelolla ja lihakarjalla sekä muulla karjalla. Sen etuina ovat parempi säilyvyys, hyvä sulavuus ja joustavampi ruokintasuunnitelma verrattuna pelkästään kuiva-aineisiin rehuihin. Riskeinä ovat epäonnistunut tiiviys, ilmavirrat ja lämpeneminen avatessa, sekä sääolosuhteet siloihin osuvia haasteita aiheuttavat.