ruiskutukseen

Ruiskutukseen on yleistermi, jolla tarkoitetaan nestemäisten aineiden levittämistä ruiskujen avulla. Sillä viitataan sekä torjunta- ja kasvinsuojeluaineiden että lannoitteiden tai muiden kasvualustan hoidossa käytettävien nesteiden levittämiseen kasvustolle, pihatöihin tai eläinlaitoksille. Käytännössä ruiskutusta hyödynnetään sekä suurissa tuotantokohteissa että pienimuotoisessa kotipuutarhakasvatuksessa.

Maataloudessa ja viherrakenteissa käytetään erilaisia ruiskuttimia, kuten käsin- tai repusta kannettavia malleja, traktorin tai ajoneuvon vetämiä ruiskuja sekä ilmakuormitettuja ruiskuja, joita käytetään laajojen alojen käsittelyyn. Suihkun päällä on erilaisia suutintyyppejä, joilla muodostetaan pisaroita eri kokoisina; oikea suutin ja painevalinta vaikuttavat leviämiseen, tehokkuuteen sekä sivu- ja valuma-alueen rajaamiseen. Säännöllinen kalibrointi varmistaa, että pinta-alaa kohti annostellaan oikea määrä ainetta.

Ruiskutusten suunnittelussa huomioidaan kasvukauden vaihe, tuotteesta riippuva käyttötapa sekä ympäristötekijät. Tärkeitä parametreja ovat tilavuus litroina per hehtaari, ruiskun paine, ajonopeus ja suuttimien sijoitus. Annostelu sekä pisarakoossa ja leviämisvarmuudessa pyritään tasapuoliseen kattavuuteen ja minimoimaan pahin leviämisvaikutus. Sääolosuhteet, kuten tuuli ja lämpötila, vaikuttavat ruiskun tehokkuuteen ja vesistöille aiheutuvaan säännöstelyyn; drifti kannattaa minimoida käyttämällä sopivia suuttimia, suurmpia pisaroita sekä riittäviä sulkukohteita.

Lainsäädäntö ja ohjeistukset määrittelevät hyväksytyt aineet, käyttötavat ja turvallisuusvaatimukset. EU:n ja kansallinen sääntely sekä vesistö- ja terveysnäkökohdat ohjaavat tuotetuen, käyttöohjeet sekä suojavarusteiden ja suojavyöhykkeiden määrittelyä ruiskutusten yhteydessä.