ruiskutusten

Ruiskutusten on lääketieteellinen termi, jolla tarkoitetaan liuoksen, usein lääkevalmisteen, antamista elimistöön ruiskun avulla. Menetelmää käytetään sekä akuutteihin että pitkäaikaisiin hoitotarkoituksiin, ja sitä toteuttavat yleensä terveydenhuollon ammattilaiset, mutta myös potilaat itse tietyissä tapauksissa, kuten insuliinihoidossa.

Erilaiset ruiskutukset voidaan luokitella annostelutavan mukaan. Yleisimmät ovat intramuskulaarinen annostelu lihakseen, subkutaaninen eli ihonalainen annostelu rasvakudokseen, intradermalinen annostelu ihonsisäisesti sekä kehon verenkiertoon johtavat suonensisäiset annostelut. Vähemmän käytettyjä ovat esimerkiksi intraarteriaalinen tai epiduraalinen annostelu, jotka vaativat erityisluvat ja osaamisen. Kullekin menetelmälle valitaan neula- ja ruiskukoko sekä menetelmä riippuen lääkkeen koostumuksesta, vaikutusajasta ja potilaan tilasta.

Välineet ja tekniikka muodostavat ruiskutusten turvallisen toteutuksen perustan. Yleensä käytetään kertakäyttöisiä injektioruiskuineen ja steriilejä neuloja. Ennen ruiskutusta noudatetaan aseptista tekniikkaa, käytetään puhdistettuja apuvälineitä ja varmistetaan oikea annostus sekä potilaan reagointi. Jätteet, erityisesti neulat, kerätään huolellisesti turvalliseen vastaanottoon.

Käyttöalueet vaihtelevat, mutta ruiskutuksia käytetään laajasti rokotteiden antamiseen, insuliiniriippuvaisten diabetespotilaiden hoitoon sekä antibioottien, kivunlievityksen ja anestesiassa. Myös kliinisessä tutkimuksessa ruiskutukset ovat yleinen toteutustapa. Turvallisuus, oikea annostus ja asianmukainen jäähdytys-, säilytys- sekä kierrätyssääntöjen noudattaminen ovat olennaisia osatekijöitä.