roamingsopimuksissa

Roamingsopimuksissa viitataan teleoperaattoreiden välisiin sopimuksiin, jotka mahdollistavat matkapuhelinpalvelujen käytön verkon ulkopuolella kotiverkon alueen. Sopimukset määrittelevät tekniset rajapinnat, hintarakenteet, laskutuksen, vastuukysymykset ja palveluiden laadun edellytykset. Ne voivat olla bilateraalisia (kahden operaattorin välinen) tai monenkeskisiä, jolloin käytetään välittäjäpalveluja tai roaming-hubeja.

Sopimusten kaupallinen osa kattaa tukkohinnat (wholesale-rate), joita kotiverkon operaattori maksaa vierailtavalle verkolle, sekä jälleenmyyntihinnoittelun loppukäyttäjälle. Euroopan unionin sääntely, erityisesti "Roam like at home" -periaate, on poistanut EU-alueella matkapuheluiden ja datan roaming-maksut kuluttajilta vuodesta 2017 lähtien, mutta tukkohinnat ja sopimusehdot pysyvät operaattoreiden neuvoteltavina.

Teknisesti roamingsopimuksissa sovitaan käyttäjän tunnistamisesta, reitityksestä, laskutuksesta (CIMD, Diameter, SS7) ja tyyppiratkaisuista, kuten IMS-pohjaisesta palveluntoimituksesta. Erityiskysymyksiä ovat turvallisuus, roaming-tiedonsiirron laatu ja IoT-laitteiden jatkuva roaming.

Kehityssuuntia ovat eSIM-teknologia, 5G-verkot ja kansainvälisten roaming-mallien uudistaminen, mikä voi muuttaa sopimusten rakennetta ja kilpailuasetelmaa. Riitatilanteet ratkaistaan yleisesti sopimusehtojen, alan käytäntöjen ja kansallisen tai kansainvälisen sääntelyn perusteella.