riskisiliöinti

Riskisiliöinti on riskienhallinnan toimintamalli, jossa riskitekijät, prosessit tai järjestelmät erotetaan ja rajataan toisistaan siten, että mahdollinen häiriö tai onnettomuus ei pääse leviämään koko järjestelmään. Sen tavoitteena on pienentää kokonaisriskiä ja parantaa toimintavarmuutta sekä turvallisuutta.

Käytännössä riskisiliöinti tarkoittaa segmentointia, eristämistä ja pääsynhallintaa. Tyypillisiä toimenpiteitä ovat fyysisten tai organisatoristen esteiden rakentaminen, verkon segmentointi, prosessien eriyttäminen, varmistus- ja palautumissuunnitelmat sekä data- ja toimialueiden eristäminen siten, ettei korkean riskin osa-alue voi vaikuttaa muihin ilman kontrollia.

Sovellusalueet kattavat teollisuuslaitokset, tietotekniset järjestelmät ja verkkopalvelut, sairaalat ja biotieteen toimijat, sähkö- ja energian jakeluverkot sekä logistiikkaketjut. Riskinarvioinnin yhteydessä tunnistetaan kriittiset komponentit ja yhteydet, joiden perusteella eristysstrategia laaditaan.

Toteuttamisessa keskeisiä vaiheita ovat riskien kartoitus, eristysstrategian suunnittelu, tekniset ja organisatoriset toimenpiteet, testaus sekä jatkuva seuranta ja ylläpito. Hyödyt sisältävät supistuneen levinneisyyden riskit, nopeamman hätätilanteiden hallinnan sekä paremman turvallisuuden ja säädösten noudattamisen. Haasteisiin kuuluvat kustannukset, monimutkaisuus, ylläpidon tarve sekä mahdollinen vaikutus käyttöliittyvyyteen ja liiketoimintaan.

Riskisiliöinti nivoutuu riskienhallinnan kehyksiin ja standardeihin kuten ISO 31000 sekä toimialakohtaisiin ohjeistuksiin kuten IEC 62443 ja ISO 27001.