riskipainotukset

Riskipainotukset ovat rahoituslaitosten käyttämä tapa luokitella erien luottoriski suhteessa niiden riskipitoisuuteen. Niillä määritellään, kuinka suuria pääomia pankki tarvitsee kattamaan potentiaaliset tappiot taseessaan oleville ja off-balance sheet -sitoumuksille. Riskipainotukset muodostavat yhdistetyn luvun nimeltä riskipainotetut varat (RWA), jonka perusteella määräytyvät pääomavaatimukset.

Määritys ja periaatteet: Riskipainotukset määräytyvät luokittain ja riskitasosta riippuen. Ulkoisten luottoluokitusten mukaan annettavat painot sekä pankin omien luottoluokitusmallien (IRB, internal ratings-based) kautta tehtävät painot vaikuttavat lopulliseen painoon. Esimerkiksi koti- tai yrityslainat sekä muut saamisten tyypit voivat saada eri painot, samoin kuin vakuudet ja off-balance sheet -sitoumukset, jotka muunnetaan on-balance sheet -arvoiksi luottoluokittelu- ja luottokelpoisuuskerrointen avulla.

Laskenta ja pääomavaatimus: RWA lasketaan kertomalla kunkin varoerän määrä riskipainolla ja summataan ne yhteen. Pääomavaatimukset määräytyvät näiden RWA-arvojen perusteella. Basel-III- ja EU-sääntelyn piirissä on useita osia, kuten yleiset pääomavaatimukset ja pehmeämmätkin lisäkerrokset, joiden tavoitteena on turvata riittävä pääoma kriisitilanteissa.

Esimerkit: Kotiin liittyvät lainat voivat saada alhaisemman riskipainon kuin yrityslainat, esimerkiksi noin 50% vs. 100% painot, riippuen luottokelpoisuudesta ja vakuuksista. Julkiset velat voivat saada pienemmän painon, usein 0–20%. Myös vakuudet ja epävarmuustekijät vaikuttavat loppupainoon.

Rajoitukset ja kritiikki: Riskipainotukset voivat olla monimutkaisia ja herkkä procyclicaaliselle käyttäytymiselle, kun luottoluokitukset ja mallit muuttuvat suhdanteiden mukana. Mallipohjaiset lähestymistavat voivat vaikuttaa kannustimiin ja riskin hinnoitteluun, mikä on herättänyt keskustelua pääomarakenteiden edelleen kehittämisestä.