reunaresoluutio

Reunaresoluutio on käsite, jota käytetään kuvan-, kartta- tai 3D-mallinnuksen yhteydessä kuvaamaan kohteen reunan tarkkuutta tai tarkkaa sijaintia. Se kuvaa sitä, kuinka pieniä muutoksia reunan paikkakohtaisesti voidaan havaita tai esittää, ja se liittyy sekä fyysiseen että digitaaliseen resoluutioon. Reunaresoluutio voi viitata sekä rasteri- että vektoritietojen reunoihin: rasterikuvissa reuna on käytännössä rajoitettu pikseli- tai ruudukkotason mukaan, kun taas vektorimosaiikissa reunan tarkkuus riippuu käytetyistä pisteistä ja toleransseista sekä siitä, kuinka tiheästi rajaviivat tai polygonymääritys on muodostettu.

Mittaaminen ja arviointi perustuvat usein vertailuun luotettuun maastotietoon tai ground truthiin. Yleisimmät mittarit ovat reunan pisteiden poikkeama, boundary RMSE (juuri neliöllinen keskipoikkeama), sekä Hausdorff- tai askeleittaiset etäisyydet reunan rajalla. Näillä arvoilla kuvataan, kuinka tarkasti esitetty reuna vastaa todellista tai referenssireunaa.

Tekijöihin vaikuttavat sekä laitteisto että prosessointi. Sensorin päätarkkuus, näytteenotto-/pikselisunta, kohinankäsittely, reunan tunnistusalgoritmit ja lopullinen esitystapa ( rasterointi vs. vektorisointi, rajojen säännöllistäminen) määrittävät reunaresoluution. Käytännön sovelluksissa korkea reunaresoluutio parantaa alueiden erottuvuutta ja kartoituksen luotettavuutta, mutta se saattaa lisätä laskentakustannuksia ja datan kokoa.

Reunaresoluutio on tärkeä käsite geoinformatiikassa, kuvankäsittelyssä ja lääketieteellisessä kuvantamisessa, joissa reunan oikea sijainti vaikuttaa analyysien lopputulokseen ja päätöksentekoon.