rasterointi

Rasterointi on prosessi, jossa vektorigrafiikasta tai geometriasta muodostetaan rasterikuva, eli kuvan pikseleistä koostuva ruudukko. Tämä muutos mahdollistaa kuvan esittämisen näytöillä ja tulostuksessa, joissa kuva tallennetaan bittikarttamuodossa.

Tyypillisesti rasterointi etenee seuraavassa järjestyksessä: geometria muunnetaan näön tilassa world- tai kamera-koordinaateista näytön koordinaatteihin, muoto leikataan näkökentän ulkopuolelta ja lopuksi suoritetaan rasterointi eli täyttö. Rasteroinnin tehtävänä on määrittää, mitkä pikselit ovat osittain tai kokonaan jonkin primitiivin sisällä ja miten niiden väri sekä syvyys lasketaan. Näin muodostuu lopullinen rasterikuva, joka voidaan värjätä ja yhdistää muiden elementtien kanssa.

Tekniikkaan kuuluu usein kolmiotason rasterointi: reuna-funktioiden tai barysentrisen koordinaattijärjestelmän avulla selvitetään, mitkä pikselit kuuluvat kolmioon, sekä interpolointi syvyys- ja tekstuuritiedot näille pikselille. Lisäksi käytetään syvyyslistaa (z-tason hallinta) ja valaistusta sekä tekstuurimappauksia. Jäykän jyrkkyyden vähentämiseksi käytetään anti-aliasingia: useita menetelmiä kuten MSAA tai FXAA parantavat reunojen laatua.

Laitteistossa rasterointi on keskeinen osa grafiikkaprosessoreita (GPU), jotka suorittavat rasteroinnin osana reaaliaikaista renderöintiä. Ohjelmallisesti rasterointi voidaan toteuttaa shader-tiloissa (vertex- ja fragment-shadereissa) OpenGL-, Direct3D- tai Vulkan-ohjaimina. Rasterointi on erottamaton osa sekä 3D- että 2D grafiikan ja fonttien rasteroinnissa, sekä yleisenä vaiheena vector- ja bittikarttisisältöjen välisessä konversiossa.