resurssoinnissa

Resurssoinnissa tarkoitetaan prosessia, jolla rajalliset resurssit jaetaan eri käyttötarkoituksiin tavoitteiden saavuttamiseksi. Keskeisiä resursseja ovat raha, työvoima, aika, raaka-aineet, energia sekä tieto. Päätökset voivat perustua markkinoihin, joissa hintasignaalit ohjaavat kulutusta ja investointeja, tai julkiseen suunnitteluun ja budjetointiin, jotka korvaavat tai täydentävät markkinoiden puutteita. Monissa järjestelmissä käytetään sekä markkina- että suunnittelullisia keinoja.

Resurssien kohdentamiseen liittyy vaihtoehtoiskustannusten käsite: jokaisella käytöllä on arvo, joka menetetään kun resurssi kohdennetaan toiseen käyttötarkoitukseen. Tärkeässä asemassa ovat tehokkuus eli tuotosten saaminen parhaalla mahdollisella tavalla suhteessa panoksiin sekä vaikuttavuus, jolla pyritään toivottuihin päämääriin. Menetelmiä käytetään muun muassa kustannus-hyötyanalyysissä, optimoijissa kuten lineaarisessa ohjelmoinnissa sekä päätöksentekoon liittyvässä taloudellisessa analyysissä sekä informaation hyödyntämisessä.

Resurssoinnissa on usein huomioitava epävarmuus ja tiedon epätasainen jakautuminen, mikä voi johtaa ulkoisvaikutuksiin ja julkishyödykkeiden aliresursointiin. Sääntely, markkinoiden puutteet, monopolien vaikutus sekä negatiiviset ulkoiset vaikutukset sekä ajoittaiset poliittiset tekijät asettavat haasteita tasapainon löytämiselle. Käytännössä resursoinnin tavoitteita sovelletaan laajalti, mukaan lukien julkinen hallinto, yritysten operatiivinen suunnittelu, terveydenhuolto, energiatehokkuus sekä tutkimus- ja kehitystoiminta.