reniinierityksen

Reniinieritys on munuaisten juxtaglomerulaarisen apparaatin soluissa tapahtuva prosessi, jossa erittyy entsyymi renin. Renin aloittaa renin-angiotensin-aldosteronijärjestelmän (RAAS) toimintaketjun muuttamalla angiotinogeeni Angiotensiini I:ksi, jonka jälkeen Angiotensiini II syntetisoidaan keuhkoissa ja muissa kudoksissa. Angiotesiini II on voimakas verenpaineen ja neste- sekä suolatasapainon säätäjä, joten reniinierityksen määrä vaikuttaa merkittävästi verenpaineeseen.

Reninieritys on säädelty kolmella päämekanismissa: munuaisten perfuusio- eli painevaste, natriumin ja klorin toimitus distaaliseen tubulukseen makuladenseen sekä sympaattinen hermosto. Alhainen munuaisten perfuusiopaine tai verinäköva sen lasku lisää reninieritystä baroreseptorijärjestelmän kautta. Makula densa reagoi alhaiseen NaCl:n eritysvaikutukseen ja edistää reninineritystä. Sympaattinen aktiviteetti, erityisesti β1-adrenerginen stimulointi, lisää reniinineritystä. Angiotensiini IIing palautesäätö yleensä inhiboi reninieritystä negatiivisesti.

Kliinisestä näkökulmasta reniinierityksen muutokset liittyvät mm. sekundaariseen hypertensioniin, sydämen vajaatoimintaan ja munuaissairauksiin. Harvinaiset reniinierityksen kasvaimet (reninomas), jotka voivat aiheuttaa voimakasta ylipainetta, kuuluvat poikkeustapauksiin. Mittauksissa käytetään plasma renin activitya (PRA) tai suoraa reniinien määrää diagnooseissa ja hoidon suunnittelussa.

Hoidossa RAAS-järjestelmän häiriöitä torjutaan yleisimmin ACE-estäjillä, angiotensiinireseptorin salpaajilla sekä harvoin suorilla reniinestaïjillä (esim. aliskireeni).