remanenssiin

Remanenssi eli remanenssiin liittyvä magnetisaatio on tila, jossa ferromagneettinen materiaali säilyttää osan magnetisoinnistaan sen jälkeen, kun ulkoinen magneettikenttä on poistettu tai materiaali on saatu kyllästettyä ja kenttä pienennetään nollaan. Se kuvaa materiaalin kykyä säilyttää magneettista informaatiota ja on keskeinen parametri magnetismissa ja materiaalitutkimuksessa.

Remanenssi johtuu materiaalin domain-rakenteesta. Kun ulkoinen kenttä on poistettu, pienemmät alueet (domainit) voivat asettua eri suuntiin, ja kimmellysten liikkeen estyminen anisotrooppisuuden sekä defektien vuoksi aiheuttaa osan aikaisesta suuntauksesta säilymisen. Tämä residualinen magnetisaatio mitataan usein nimellä remanenttifluxtiheys Br (tesloina) tai remanenttMagnetisaatio Mr (A/m). Br voidaan liittyä Mr:iin kaavalla Br = μ0 Mr.

Mittaukset ja suuruudet vaihtelevat. Kovat, korkean koercitiviteetin permanenttimagneetit voivat osoittaa Br-arvoja noin 0,8–1,4 T (esimerkiksi NdFeB -magneetit). Ferriittimagneetit ovat tyypillisesti 0,2–0,4 T luokkaa. Pehmeät magneetit taas voivat näyttää pienemmän remanenssin, mutta niillä on muita käyttöominaisuuksia.

Lämpötilan vaikutus: Remanenssi vähenee lämpötilan noustessa ja häviää Curie-pisteessä, jossa magneettinen järjestys menetetään. Ajan mittaan tapahtuva magneettinen ikääntyminen ja "viskositeetti" voivat ajaa remanenssin pienenemistä erityisesti korkeissa lämpötiloissa.

Sovellukset: Remanenssi on ratkaiseva tekijä permanenttimagneeteissa, magneettisessa tallennuksessa sekä sensorisissa sovelluksissa. Remanenssin määrä vaikuttaa energiatehokkuuteen, tallennuskapasiteettiin ja laitteiden suorituskykyyn.