relatiivikontekstien

Relatiivikontekstit ovat kielitieteellinen käsite, jolla tarkoitetaan kieliopillisia ympäristöjä, joissa relatiivinen sivulause liitetään pääsanayhteyteen ja täsmentää tai määrittelee viitattua kohdetta. Relatiivinen sivulause antaa lisätietoa sanan viitattavasta ilmiöstä ja voi rajata, millainen kyseessä oleva asia on, tai lisätä kontekstuaalista tietoa keskusteluun.

Syntaktisesti relatiivilause muodostaa yhteyden pääsanaan alisteisella suhteella, ja sen rakenne voidaan tarkastella sekä sanaluokkien että lauseen sisäisen toiminnan kautta. Kielistä riippuen relatiivilauseen ilmaisut voivat vaihdella: joissakin kielissä käytetään erillisiä relatiivipronomineja, toisissa relatiivinen yhteys hoidetaan ilman erillistä pronominia. Suomi käyttää relatiivilauseita siten, että ne voivat olla rajoittavia (defining) tai ei-rajoittavia (non-defining), ja välimerkit osoittavat, kumpaa lajia kysymyksessä on. Esimerkki: “Mies, jonka auto on punainen, seisoo kadulla.”

Monikielisessä kontekstissa relatiivikontekstien rakennetta ja käyttöä vertaillaan usein tekijöiden, kuten relatiivipronomien ilmaisun ja sen morfologisen taipumisen, sekä roolituksen (subjekti/objekti) mukaan. Tutkijat tarkastelevat näitä sekä syntaksin että semantiikan näkökulmasta, jotta ymmärrettäisiin, miten relatiteetti rakentuu eri kielissä.