rekonstruointiin

Rekonstruointi on prosessi, jolla pyritään palauttamaan tai esittämään jokin alkuperäinen tila, rakenne tai tapahtumasarja puuttuvien tai vahingoittuneiden osien perusteella. Illatiivissa "rekonstruointiin" viittaa siihen, että kyse on prosessin toteuttamisesta tai siihen liittymisestä.

Käyttökohteet ovat moninaiset. Arkeologiassa ja paleontologiassa rekonstruoidaan menneisyyden rakennelmia, elinympäristöjä ja lajien ulkonäköä. Oikeuslääketieteessä ja historiallisessa tutkimuksessa voidaan pyrkiä hahmottamaan tapahtumien kulku tai ruumiinrakenteen mahdollisia vaurioita. Lääketieteessä rekonstruktio tarkoittaa rakenteellista palauttamista vammojen tai synnynnäisten epämuodostumien jälkeen. Arkkitehtuurissa ja museologiassa rekonstruointi voi tarkoittaa alkuperäisen rakennelman tai esineen palauttamista lähteiden perusteella, usein fyysisellä mallilla tai digitaalisella 3D-mallilla. Digitaalinen rekonstruktio on yleistä opetuksessa ja tutkimuksessa.

Menetelmät perustuvat todennettujen lähteiden yhdistämiseen ja kriittiseen arviointiin. Aineistoa voivat olla jäännökset, dokumentit, artikkelit sekä nykyinen teknologia kuten 3D-skannaus ja tietomallit. Tulokset esitetään epävarmuuden kanssa, ja rekonstruoinnin rajoja on käytännössä määriteltävä. Eettiset näkökohdat korostuvat, kun kuvaustapaa esitellään yleisölle.

Rekonstruointi tarjoaa välineitä menneisyyden ymmärtämiseen, mutta se on tulkinnanalaista mallintamista, ei käytännössä yksiselitteistä totuutta.