reititysprotokolleista

Reititysprotokollat ovat joukko sääntöjä ja algoritmeja, joita verkkolaitteet, kuten reitittimet, käyttävät löytääkseen parhaan polun datapakettien välittämiseksi lähiverkossa tai laajemmassa verkossa. Ne ovat välttämättömiä internetin ja muiden IP-verkkojen toiminnalle. Reititysprotokollat mahdollistavat sen, että tietoa voidaan siirtää tehokkaasti ja luotettavasti lähteestä kohteeseen, vaikka verkkojen rakenne muuttuisi jatkuvasti.

Pääasiassa reititysprotokollat voidaan jakaa kahteen pääluokkaan: sisäverkon reititysprotokolliin (Interior Gateway Protocols, IGP) ja ulkoverkon reititysprotokolliin (Exterior Gateway Protocols, EGP). IGP:itä käytetään yhden autonomisen järjestelmän sisällä, kuten yrityksen verkon tai internetpalveluntarjoajan verkon sisällä. Esimerkkejä IGP-protokollista ovat OSPF (Open Shortest Path First) ja EIGRP (Enhanced Interior Gateway Routing Protocol). Ne keskittyvät nopeaan konvergenssiin ja tehokkaaseen reittitiedon jakamiseen.

EGP:itä käytetään autonomisten järjestelmien väliseen reititykseen, tyypillisesti internetissä. Tunnetuin EGP on BGP (Border Gateway Protocol). BGP ei keskity pelkästään lyhimmän polun löytämiseen, vaan se ottaa huomioon myös reitityspolitiikat ja liikenneruuhkat useiden eri autonomisten järjestelmien välillä. Nämä protokollat ovat keskeisiä globaalin verkkoliikenteen ohjaamisessa.