regenointi

Regenointi on prosessi, jossa eliö korvaa vaurioituneet kudokset, elimet tai ekosysteemin osat ja palauttaa rakenteen sekä toiminnan. Regenointia voidaan tarkastella eri tasoilla: solutasolla, kudostasolla sekä koko elimen tai eliön tasolla. Mekanismit ovat lajikohtaisia ja kontekstisidonnaisia, ja ilmiötä tutkitaan biologiassa, lääketieteessä sekä ekologiassa.

Biologisessa regenoinnissa keskeisiä ovat solujen jakautuminen, solujen uudelleen erilaistuminen ja usein blasteman muodostuminen, jonka avulla uudet kudokset rakentuvat. Esimerkkejä erittäin regeneratiivisista lajeista ovat planariat ja salamanderit, jotka voivat palauttaa raajoja tai muita kudoksia. Nisäkkäillä regenointi on yleensä rajallisempaa, mutta maksakudos ja luukudos voivat uudistua osittain, ja joissakin kudoksissa tapahtuu ihon sekä verisuoniston paranemista.

Kasveilla regenointi on yleistä ja usein tehokasta: meristeemit mahdollistavat uusien verso- ja juuriosien sekä kudosten uudelleenkasvun. Monet kasvilajit voivat korjata vaurioituneet lehdet, varret ja juuret sekä sopeutua ympäristömuutoksiin.

Regeneratiivinen bioteknologia ja lääketiede tähtäävät ihmisessä toipumisen ja kudosten uudistumisen parantamiseen. Tähän pyritään kantasolututkimuksella, kudos- ja biomateriaalitekniikalla sekä geeniteknologialla sekä 3D-tulostuksella. Ekologisessa regenoinnissa keskitytään ekosysteemien palautumiseen: metsien uudelleenrakentamiseen, eroosion vähentämiseen ja lajien uudelleenasuttamiseen häiriöalueilla.