referenssiasentoon

Referenssiasentoon on suomalaisessa lingvistiikassa käytetty termi, jolla tarkoitetaan lauseen tai tekstin referenttien asemaa suhteessa kontekstiin. Sana muodostuu sanoista referenssi (viitattava olento tai asia) ja asento (tilanne, asettelu). Termiä käytetään kuvaamaan, miten puhuttu tai kirjoitettu viittaus asettuu suhteessa annettuun tietoon ja miten referentit jäsentyvät lauseesta toiseen.

Merkitys ja soveltamisala

Referenssiasento liittyy informaation rakenteeseen, muun muassa siihen, mitkä viitatut entiteetit ovat tekstissä jo tunnettuja (annettuja) ja mitkä ovat uusina. Se kattaa sekä ajan tasalla pysymisen että viittausten hallinnan, kuten pronounien valinnan, nimeämisen ja mahdollisen uudelleen viittaamisen. Tämän ilmiön kautta tarkastellaan, miten teksti säilyttää koherenssin ja miten puhujan tai kirjoittajan fokus siirtyy eri referentteihin.

Suhteet muiden käsitteiden kanssa

Referenssiasento liittyy läheisesti annettuun-uuteen rakenteeseen, aiheen ja kommentin erotteluun sekä fokukseen. Se voidaan nähdä osana lauseen tiedon rakenteen hallintaa, jossa valitaan, mitkä viitatut käytetään ensiksi ja miten myöhemmissä lauseissa viittaukset säilyvät johdonmukaisina. Termi ei ole kaikkien lähteiden vakiintunut, ja sitä käsitellään usein osana laajempaa keskustelua viittausten hallinnasta ja discouse-coherencesta.

Näkemys ja käyttö

Referenssiasentoonon kuvaus esiintyy lähinnä suomenkielisessä lingvistiikan ja teksti-analyysein yhteyksissä. Sitä voidaan käyttää apuna tunnistettaessa, miten hyvin tekstin viittaussuhteet ovat johdonmukaisia ja miten annettu-uusi informaatio rakentuu tekstin edetessä.