redoxtasapaino

Redoxtasapaino, tai redoxtasapainon käsite, viittaa solujen kykyyn ylläpitää hapetus- ja pelkistämisreaktioiden suhteellista tasapainoa. Tämä tasapaino muodostuu redoxpareista sekä solujen antioksidanttisista puolustusjärjestelmistä ja on keskeinen solun normaalille toiminnalle sekä oksidatiivisen signaalin säätelylle.

Keskeisiä komponentteja ovat redoxparit kuten NAD+/NADH, NADP+/NADPH sekä glutationin muodostama GSH/GSSG-pari. Näiden lisäksi antioksidantit, kuten C- ja E-vitamiinit, sekä entsyymit kuten glutationin reductaasi, superoksididismutaasi ja katalyasi auttavat ylläpitämään tasapainoa. ROS ja RNS voivat toimia signaalin välittäjinä, mutta niiden liikatuotanto rikkoo tasapainon.

Rooliltaan redoxtasapaino säätelee solujen signaalointia, energiatuotantoa sekä immuunivastetta. Se on dynaaminen tila, joka vaihtelee kudoksittain ja solutyypeittäin sekä vastaa sekä sisäisiin että ulkoisiin muutoksiin kuten hengitysvajeeseen, tulehduksiin tai harjoitteluun.

Häiriöt: oksidatiivinen stress syntyy, kun ROS- ja RNS-tuotanto ylittää antioksidanttisen suojan. Tämä on liitetty ikääntymiseen sekä lukemattomiin sairauksiin, kuten esimerkiksi syöpä, tulehdukselliset sairaudet ja neurodegeneratiiviset tilat, sekä metabolisiin häiriöihin.

Mittaaminen ja tutkimus: redoxtasapainoa arvioidaan muun muassa GSH/GSSG-suhteella, NAD+/NADH-tiloilla sekä redoxpotentiaalin, Eh:n, mittauksilla. Redox on kuitenkin dynaaminen ja kudoskohtainen, mikä tekee mittauksista haastavia.

Sovellukset: ruokavalio, liikunta ja elintavat voivat tukea redoxtasapainoa. Tutkimukset osoittavat, että antioksidanttien lisäravinteiden vaikutukset ovat yksilöllisiä ja tilannekohtaisia, eikä yleistä kehotusta suurten annosten nauttimiseen ole tehty.