ravintoverkon

Ravintoverkko on ekologian käsite, joka kuvaa eliöiden välisiä ravinnonhankinnan suhteita ekosysteemissä. Se esittää, kuka syö kenet ja miten energia sekä ravinteet virtaavat yksilöstä toiseen. Ravintoverkko koostuu tuottajista (yleensä kasveista ja levistä), kuluttajista (kasvinsyöjät, lihansyöjät ja omnivoorit) sekä hajottajista, jotka palauttavat ravinteita kiertoon.

Energiavirta alkaa auringonvalosta; tuottajat muuntavat sen kemialliseksi energiaksi, jonka kuluttajat siirtävät eteenpäin. Jokaisella trofiatasolla siirtyy noin 10 prosenttia saadusta energiasta seuraavalle tasolle, ja loput muuttuvat lämmöksi. Tämä tekijä rajoittaa verkon pituutta ja vaikuttaa ekosysteemin rakenteeseen.

Ravintoverkko on monimutkainen joukko toisiinsa kytkeytyneitä ruokaketjuja; verkkomainen rakenne mahdollistaa useiden energiakanavien olemassaolon ja sopeutumisen muuttuviin olosuhteisiin. Keskeisiä käsitteitä ovat kytkeyneisyys (mitä suurempi, sitä enemmän linkkejä), trofiatasot, avainlajit sekä omnivoorit. Vieraslajit ja ilmastonmuutos voivat muuttaa verkon rakennetta, aiheuttaen ravintokierron uudelleenjärjestäytymisiä.

Tutkimuksessa käytetään sekä kenttä- että verkostomallinnuksen menetelmiä: ruokavalioanalyysiä, isotooppianalyysiä ja verkostomalleja, joiden avulla voidaan arvioida ekosysteemin vakaus sekä haavoittuvuus häiriöille. Ravintoverkkojen tuntemus tukee luonnonsuojelua ja kestävää hallintaa, sillä ne auttavat ennakoimaan vaikutuksia, kuten ravinnon tarjonnan ja ekosysteemipalvelujen muutoksia.