ravinnonpuute

Ravinnonpuute, eli aliravitsemus, on tila, jossa elimistö ei saa riittävästi energiaa tai ravintoaineita. Se kattaa sekä energian puutteen että mikro- ja makroravintoaineiden puutteen. Malnutratiota jaetaan akuuttiin ja krooniseen. Akuutti aliravitsemus kehittyy nopeasti ja voi ilmetä nopeana painon- ja lihasmassan vähenemisenä sekä yleisen vastustuskyvyn heikkenemisenä. Krooninen aliravitsemus syntyy pitkän ajan aikana ja näkyy esimerkiksi pituuskasvun hidastumisena sekä pysyvänä terveyden heikkenemisenä.

Ravinnonpuutteen taustalla ovat pitkäaikainen köyhyys ja ruoka- sekä tulonmuodostuksen epävarmuus, sairaudet, huono imeytyminen tai ruokavalion yksipuolisuus. Konfliktit, pakolaisuus ja Humanitaariset kriisit lisäävät riskiä. Riskiryhmiä ovat erityisesti lapset alle viisi vuotta, raskaana olevat ja imettävät naiset sekä vanhukset tai pitkäaikaissairaudet.

Seuraukset voivat olla vakavia. Lapset voivat jäädä jälkeen kasvussa ja kehityksessä, immuunijärjestelmä heikkenee, infektioiden ja anemiaan liittyvien komplikaatioiden riski kasvaa. Aikuisten työ- ja kognitiivinen toimintakyky heikkenevät, ja yleinen elämänlaatu kärsii. Ravinnonpuute on usein moniulotteinen terveydellinen ongelma, joka vaatii sekä välitöntä hoitoa että pitkäaikaista yhteiskunnallista tukea.

Diagnoosi perustuu terveydenhuollon toteuttamiin mittauksiin ja arvioihin, kuten painon ja pituuden suhteeseen sekä pituus- tai vyötärömittauksiin (esimerkiksi keskimääräiset kriteerit voivat määrittää lievän, keskivaikean tai vaikean aliravitsemuksen). Lopullinen hoito ja seuranta määritellään terveydenhuollon ammattilaisen toimesta.

Hoito keskittyy riittävän energian ja ravintoaineiden saannin turvaamiseen sekä palautumisen tukemiseen. Tämä voi sisältää ravinnontuotannon tehostamista, monipuolisen ruokavalion edistämistä sekä mikroravinteiden, kuten raudan, sinkin ja A-vitamiinin, korjaavaa täydennystä. Akuuttien tilojen yhteydessä voidaan käyttää erityisiä terapeuttisia ruokavaliotapoja ja lääkinnällistä hoitoa tartuntatautien ehkäisemiseksi sekä komplikaatioiden hoitamiseksi.

Ennaltaehkäisy keskittyy ruokaturvan parantamiseen, imetyksen tukemiseen, monipuoliseen ruokavalioon sekä fortifikaatioon, puhtaaseen veden ja sanitaation parantamiseen sekä kriisitilanteiden tehokkaaseen hallintaan ja sosiaaliseen suojeluun.