rasvaliukoliset

Rasvaliukoliset yhdisteet ovat aineita, joiden liukeneminen rasvoihin ja lipideihin on parempaa kuin veteen. Rasvaliukolisuus kuvaa lipofiliisyyden astetta ja vaikuttaa siihen, miten aine jakautuu biologisissa ja ympäristöolosuhteissa sekä miten se käyttäytyy farmakokineettisesti ja toksikologisesti.

Biologisesti lipofiilisyys tarkoittaa, että aineet läpäisevät solukalvot helposti ja voivat varastoitua rasvakudoksiin. Korkea lipofiilisyys voi johtaa laajaan kudosjakautumiseen, suurempaan sitoutumiseen lipoproteiineihin sekä helpompaan pääsyyn veriaivo-, istukka- ja muihin esteisiin. Tämä vaikuttaa sekä lääkeaineiden bioavailabilityyn että mahdolliseen kertymiseen ja pitkäaikaiseen vaikutukseen elintoiminnoissa.

Mittaus ja luokittelu tapahtuvat usein partition coefficientin avulla. Yleisimmät mittarit ovat logP (tai Kow), joka kuvaa jakautumista oktanoli-veteen, sekä logD, joka ottaa huomioon pH:n vaikutuksen. Suurempi logP/logD-arvo merkitsee voimakkaampaa lipofiilisyyttä. Lipvaliukoiisuudella on tärkeä rooli sekä lääkeaineiden farmakokinetiikassa että ympäristömyrkyllisyydessä ja toksikologiassa.

Esimerkkejä rasvaliukolisista yhdisteistä ovat pitkäketjuiset PCBs- ja dioksiinijohdannaiset sekä DDT. Myös rasvaliukoiset vitamiinit (A, D, E ja K) kuuluvat tähän kategoriaan. Ympäristössä rasvaliukoliset yhdisteet voivat kertyä eliöihin ja säilyä pitkään ravintoketjussa sekä rasvalla varastoituneina ihmiskehossa.

---