rasvakudoksiin

Rasvakudos, eli adipose tissue, on sidekudoksen muoto, joka koostuu pääasiassa adiposyyteistä eli rasvasoluista sekä niiden välisestä tukirungosta. Rasvasolut varastoivat energiaa triglyserideinä ja vapauttavat rasvahappoja verenkiertoon tarpeen mukaan. Rasvakudoksella on myös lämmöneristys- ja suojatehtävä sekä merkittävä endokriininen rooli: se erittää adipokineja kuten leptiini, adiponektiin ja resistiini, jotka vaikuttavat ruokahalun säätelyyn, aineenvaihduntaan ja immuunivasteisiin.

Rasvakudoksen päätyypit ovat valkoinen rasvakudos (WAT), ruskea rasvakudos (BAT) ja beigeiksi kutsuttu välimuotoinen rasvakudos. WAT varastoi energiaa ja toimii kudos- ja suojameluna, kun taas BAT on suurimmaksi osaksi lämpötuotannollinen kudos, jossa vaikuttaa UCP1-proteiinin avulla tapahtuva beitogeneesi. Beige-adiposyytit sijaitsevat osin WAT:issa ja voivat aktivoitua tilapäisesti BAT:n kaltaisiksi, erityisesti kylmäaltistuksessa.

Rasvakudoksen jakautuminen elimistössä huomioi sekä sijainnin että aineenvaihdunnan vaikutukset. Subkutaarinen rasva (SAT) sijaitsee ihon alla, kun taas viskeraalinen rasva (VAT) kertyy sisäelinten ympärille; VAT liittyy useammin terveysriskien lisääntymiseen, kuten metaboliseen oireyhtymään ja tulehduksellisiin tiloihin, kun taas SAT:n yhteydet ovat monimutkaisempia ja ympäristötekijöistä riippuvaisia.

Kehitykseltään rasvakudos syntyy mesenkemiallisista kantasoluista ja kehittyy adipogeneesin kautta. Rasvakudoksen määrä ja solujen koko (hypertrofia) sekä solujen määrän (hyperplasia) muutos vaikuttavat yleiseen energiatalouteen ja tulehdustilanteisiin. Liiallinen rasvakudoksen laajeneminen voi johtaa krooniseen matalan asteen tulehdukseen, insuliiniresistenssiin ja muihin aineenvaihdunnan häiriöihin, kun taas rasvakudoksen terveellinen toiminta osallistuu energiatasapainon ylläpitoon ja endokriiniseen säätelyyn.