rasvakalvoa

Rasvakalvo, eli lipidikalvo, on kaksikerroksinen fosfolipidimembraani, joka muodostaa solukalvon sekä useiden soluelinten rajat. Fosfolipidien hydrophiliset päät ovat ulospäin ja hydrofobiset hännät toisiinsa päin. Kalvon koostumus sisältää lisäksi kolesterolia sekä proteiineja ja glykoproteiineja, jotka vaikuttavat kalvon nesteisyyteen, läpäisevyyteen ja toimintoihin. Rasvakalvo on semi-permeabeli: se sallii joidenkin aineiden kulun helpommin, toiset kulkevat proteiinien avulla ja suurin osa molekyyleistä säätelee kulkuaan.

Kalvo erottaa solun sisä- ja ulkopuolen sekä mahdollistaa viestinnän ja aineiden kuljetuksen. Kalvon proteiinit toimivat kuljetuskanavina ja reseptoreina sekä kataloisoivat reaktioita. Lisäksi rasvakalvo mahdollistaa solujen tunnistamisen ja kiinnittymisen toisiinsa sekä vuorovaikutukset ympäröivän kudoksen kanssa.

Rasvakalvoja on sekä solukalvon (plasmalemman) että monien soluelinten kalvoilla, kuten mitokondrioiden ja muiden organellien kalvoilla. Kalvon koostumus ja ominaisuudet vaihtelevat solun ja kalvon mukaan ja voivat muokkautua ympäristötekijöiden mukaan. Fluid mosaic -malli kuvaa kalvon dynaamisuutta: fosfolipidien liikettä, proteiinien liikkuvuutta ja kolesterolin säätely.

Kalvolla on keskeinen rooli terveyteen liittyvissä prosesseissa sekä sairauksissa. Sen läpäisevyys, lipidien koostumus ja proteiinien toiminta vaikuttavat solujen toimintaan, lääkeaineiden kuljetukseen sekä immuunivasteisiin. Kalvon tutkimus on tärkeä osa biokemiaa, fysiologiaa ja lääketiedettä.

Historian mukaan lipidikalvon käsite kehittyi 1900-luvun alussa Gorter ja Grendelin tutkimuksissa, ja nykyinen fluid mosaic -malli esiteltiin Singerin ja Nicolsonin toimesta vuonna 1972. Kalvon tutkimus on keskeinen osa solubiologian perustutkimusta.