rasittavuutta

Rasittavuus on suomenkielinen termi, joka kuvaa jonkin asian, toiminnan tai ilmiön rasittavuutta—siis sitä, kuinka rasittavaa, väsyttävää tai ärsyttävää se on. Sanaa käytetään yleiskielessä kuvaamaan esimerkiksi toistuvaa työtä, epäselvää viestintää, melua tai käyttäytymistä, joka kuormittaa toista ihmistä. Rasittavuuden kokemus on subjektiivinen ja kontekstisidonnainen: saman asian voi kokea eri ihmiset eri tavoin.

Etymologia: sanan juuret ovat verbissa rasittaa, joka tarkoittaa kuormittaa, väsittää tai rasittaa. -vuus/-vuus- suffix muodostaa abstraktin ominaisuussanan.

Käyttö: Rasittavuus voi ilmetä useissa yhteyksissä: työympäristössä toistuvat tehtävät, jatkuva keskeytys, epäselvä palaute, ja jopa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa esiintyvä ärsytys. Rasittavuuden tasoa voidaan kuvata asteikolla lievä–kohtalainen–korkea, mutta tällaiset luokitukset ovat subjektiivisia ja riippuvat tilanteesta sekä yksilön raja-arvoista.

Välineet ja arviointi: Tutkimuksessa ja suunnittelussa rasittavuutta voidaan tarkastella käyttäjäkokemuksen (UX) tai työterveyden kontekstissa mittaamalla subjektiivista kokemusta, tyytymättömyyttä, stressiä tai kognitiivista kuormitusta. Laadullinen palaute sekä kyselyt voivat paljastaa, mikä aiheuttaa rasittavuutta ja miten sitä voidaan vähentää.

Esimerkkejä: Säännöllinen, epäselvä ohjeistus; meluisa työtila; jatkuvat keskeytykset; turhauttava ja ylihajautettu viestintä.

Rasittavuutta käytetään yleisessä kielipohdinnassa kuvaamaan kokemuksellista kuormitusta ja sen hallinnan tarvetta erilaisissa arjen ja ammatin konteksteissa.