raportointikieli

Raportointikieli on kielellisiä pelisääntöjä ja tyylisuuntia, joita sovelletaan raporttien laatimiseen. Se kuvaa tapaa esittää tietoja, tuloksia ja johtopäätöksiä siten, että viestit ovat selkeitä, täsmällisiä ja objektiivisia. Raportointikielen tavoitteena on läpinäkyvyys ja vertailukelpoisuus, jotta lukija saa tarvitsemansa tiedot ilman epäselvyyksiä.

Keskeisiä piirteitä ovat neutraali sävy, tarkka terminologia, määritellyt lyhenteet sekä numeerisen tiedon selkeä esittäminen. Rakenteisuudella on suuri merkitys: tyypillisesti raportit noudattavat loogista rakennetta, jossa on tilasto-, menetelmä-, tulos- ja johtopäätösosat sekä lähdeviitteet.

Sovellusalueita ovat yritys- ja projektiraportit, tutkimus- ja tilastoraportointi sekä viranomaisten ja julkisen sektorin hallinnollinen raportointi. Kohdeyleisö määrittää kirjoitustapaa; lukijakunta voi olla johto, sidosryhmät, viranomaiset tai yleisö, ja tästä seuraa valinnat kielen teknisyyden ja yksityiskohtaisuuden suhteen.

Raportointikieli edellyttää terminologiahallintaa: organisaatioiden käytäntöihin voi kuulua sanastot, standardoitujen lyhenteiden käytön sekä oikeellisten mittayksiköiden noudattamisen. Lyhenteet on selitettävä ensimmäisen käytön yhteydessä, ja epäselvyydet pyritään välttämään.

Yleisesti ottaen raportointikieli kehittyy organisaation viestintä- ja raportointisääntöjen mukaan, ja sen tarkoitus on tukea luotettavaa päätöksentekoa sekä mahdollistaa vertailun ajassa ja eri yksiköiden välillä.

---