rantavyöhykkeissä

Rantavyöhyke on vesistön ympärillä sijaitseva siirtymäalue, jossa vesieliöstö ja maaperäiset ekosysteemit ovat tiiviissä vuorovaikutuksessa. Alueen olosuhteet määräytyvät vedenpinnan korkeusvaihtelujen, tulva- ja kuivuusjaksojen sekä maaperän vedenpidätykyvyn mukaan. Rantavyöhykkeen laajuus ja ulottuvuus vaihtelevat vesistön mukaan, ja se voi ulottua veden rajasta inlandin suuntaan useista metreistä kymmeniä metrejä.

Ekologiset tehtävät: rantavyöhyke toimii vedenpuhdistajana ja sedimentin sekä ravinteiden suodattajana, pienentäen eroosiota ja auttaen tulvasäänöstystä. Se tarjoaa elinympäristön monille kasvi- ja eläinlajeille sekä toimii ekologisena yhteysverkostona, joka yhdistää vesistön ja sen ympäristön moreeniset sekä metsä- ja peltoalueet. Kasvillisuus koostuu kosteikkolajeista, ruovikoista sekä kosteikkojen ja mahdollisten pienpuustoisten alueiden muodostamasta monimuotoisesta kasvillisuudesta.

Suomessa rantavyöhykkeet esiintyvät sekä jokien että järvien sekä rannikkoseudun vesistöjen äärellä. Ne ovat usein tärkeä osa vesistöjen ekologista tilaa ja monimuotoisuutta, sillä niiden kasvu- ja tulvasäätelyt sekä veden laadun säilyttäminen riippuvat niiden hallinnasta ja tilasta. Alueet ovat herkkiä vedenkorkeuden vaihteluille sekä maatalouden, metsätalouden ja rakentamisen aiheuttamille muutoksille.

Haitat ja suojelu: ihmistoiminnan vuoksi rantavyöhykkeet voivat köyhtyä, kun suojavyöhykkeet raivataan, veden virtaamaa muutetaan tai kosteikkomaisia alueita hakkuita ja rakentamista varten pienennetään. Suojelu- ja ennallistamistoimet sekä vesienhoitotavoitteet korostuvat, muun muassa riparibuffer-alueiden perustamisen, jokien ja purojen luonnollisen virtaaman palauttamisen sekä vesistöjen hyvä ekologinen tila -tavoitteiden vuoksi. Rantavyöhykkeiden tutkimus ja hallinta ovat osa kansainvälisiä sekä kansallisia vesienhoito- ja ympäristöpolitiikkoja, kuten vesienhoito-direktiivien toimeenpanoa.

---