rahoitusleasingia

Rahoitusleasingia on leasing-sopimus, jossa rahoitusyhtiö (vuokranantaja) rahoittaa käyttöomaisuushyödykkeen hankinnan ja antaa vuokralaiselle (asiakasyritys tai yksityishenkilö) oikeuden käyttää kohdetta sovitun ajan vastineeksi säännöllisistä maksuista. Sopimus on tyypillisesti pitkäaikainen ja loppua kohti voi olla vaihtoehto hankkia omistus.

Keskeisiä piirteitä ovat, että vuokralaiselle siirtyy olennaiselta osin omistamisen riskit ja palkkiot. Käyttöomaisuus tai sen oikeus on vuokralaisen taseessa ja maksuissa nähdään sekä rahoituskustannuksia että perusmaksua. Sopimuksen päättyessä voi olla harkittava osto-optio tai muu järjestely, jolla omistus siirtyy vuokralaiselle. Rahoitusleasingsopimukseen liittyy usein, että hyödykkeen taloudellinen käyttöikä täyttyy maksuissa, eikä omaisuuden jälleenhankintaa käytännössä katsota.

Rahoitusleasing eroaa operatiivisesta leasingistä siinä, että riskit ja palkkiot ovat olennaiselta osin siirtyneet vuokralaiselle. Operatiivisessa leasingissä omaisuus pysyy yleisesti vuokranantajan taseessa ja leasingmaksut käsitellään käyttömenoina. Rahoitusleasingissä maksuissa huomioidaan sekä pääoma että rahoitustuotto, ja omaisuus sekä velka voivat näkyä vuokralaisen taseessa.

Käyttökohteita ovat usein ajoneuvot, koneet, laitteet sekä tuotantolaitteistot. Yksityishenkilöille ja yrityksille rahoitusleasing mahdollistaa pitkäaikaisen käyttöoikeuden ilman suurta alkuinvestointia. Kirjanpito- ja verotuksellisesti tilanne määräytyy sovellettavan laskentastandardin mukaan (esimerkiksi IFRS/GAAP), jossa vuokralainen voi vähentää voi kirjata käyttöomaisuuspoistojen ja korkomenojen tavoin.