rahoitusasemasta

Rahoitusasema kuvaa organisaation kykyä rahoittaa toimintansa sekä selviytyä velvoitteistaan sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Se muodostuu varojen saatavuudesta, omasta pääomasta, veloista sekä kassavirrasta, ja siihen kuuluu sekä maksukyky (solvavuus) että lyhyen aikavälin maksuvalmius (likviditeetti).

Pääomarakenne ja likviditeetti muodostavat rahoitusaseman keskeiset ulottuvuudet. Pääomarakenne kertoo, kuinka suuri osa rahoituksesta on omaa pääomaa verrattuna velkoihin (omavaraisuusaste ja velkaantumisaste). Likviditeettiä arvioidaan sekä käytettävissä olevan kassavirran perusteella että lyhytaikaisten velkojen erääntymisten hallinnalla. Pitkän aikavälin rahoituksessa huomioidaan velkojen maturiteetti ja refinansointiriski sekä korkojen mahdollinen vaihtelu.

Rahoitusasemaa tulkitaan monimutkaisena kokonaisuutena, eikä yksittäinen tunnusluku yksin riitä. Hyvä rahoitusasema mahdollistaa toimintojen rahoittamisen, investoinnit sekä kriisitilanteiden sietämisen ja kyvyn hakea uutta rahoitusta edullisin ehdoin. Heikompi asema voi lisätä refinanssi- ja korkoriskiä sekä rajoittaa kasvua tai investointeja.

Rahoitusasemaa voidaan hallita sekä yrityksen hallinto- ja rahoituspolitiikalla että operatiivisilla toimenpiteillä, kuten kassavirran parantamisella, käyttöpääoman hallinnalla, rahoituslähteiden monipuolistamisella sekä velkojen ja investointien aikataulujen järkevöittämisellä. Näin rahoitusasema heijastelee sekä nykyistä taloudellista tilaa että tulevia tulovirtoja.