omavaraisuusaste

Omavaraisuusaste on mittari, jolla kuvataan, missä määrin maa tai alue pystyy täyttämään kysyntänsä kotimaisella tuotannolla ilman tuontia. Se kertoo oman tuotannon kyvystä kattaa esimerkiksi energiankulutuksen tai elintarvikkeiden tarpeen. Sektoreittain laskenta voi poiketa, mutta yleisesti mittaus osoittaa osuutta, jonka kotimainen tuotanto kattaa kotimaisesta kysynnästä.

Yleinen laskentakaava on sektorikohtainen: energiasektorilla omavaraisuusaste = kotimainen energiantuotanto / kokonaisenergiankulutus × 100. Elintarvikkeissa tai maataloudessa omavaraisuusaste = kotimainen maataloustuotanto / kotimainen tarve × 100. Joissakin tilastoissa käytetään myös muita lähestymistapoja, jolloin arvo voi ylittää 100 prosenttia, jos tuotanto on suurempi kuin tarve ja ylijäämää viedään.

Datalähteet vaihtelevat sektoreittain, mutta yleisesti käytettyjä ovat kansalliset tilastokeskukset, Eurostat sekä FAO. Energiasektoria koskevat luvut voivat tulla myös erillisiltä energiamarkkinaviranomaisilta tai IEA:lta; ajantasaiset tiedot vaihtelevat tilastovuoden mukaan.

Tuloksia tulkittaessa on huomioitava, että omavaraisuusaste kertoo vain tuotannon kattavuutta suhteessa kysyntään eikä kuvaa hintoja, laatua tai varautumiskykyä. Arvoa voidaan käyttää politiikkatoimien suunnittelussa, kuten tuotannon vahvistamisessa, varastoinnissa tai tuontisuhteen monipuolistamisessa, mutta sitä on tulkittava yhdessä muiden indikaattorien kanssa.