radiotaajuussäteitä

Radiotaajuussäteily, usein lyhennettynä RF-säteilyksi, on sähkömagneettisen spektrin osa. Se kattaa taajuusalueen noin 3 kHz:stä 300 GHz:iin. Tällä taajuusalueella tapahtuu erilaisia luonnollisia ja ihmisen tuottamia ilmiöitä. Esimerkkejä radiotaajuussäteilyn lähteistä ovat radiolähettimet, televisiolähettimet, matkapuhelinverkot, mikroaaltouunit ja tutkajärjestelmät.

Radiotaajuussäteily on ionisoimatonta säteilyä, mikä tarkoittaa, että sillä ei ole riittävästi energiaa irrottamaan elektroneja atomeista tai molekyyleistä. Tämä eroaa ionisoivasta säteilystä, kuten röntgensäteistä ja gammasäteistä, jotka voivat vahingoittaa biologisia kudoksia. Radiotaajuussäteilyn pääasiallinen vaikutus biologisiin kudoksiin on lämmitys. Kun radiotaajuussäteily imeytyy kudoksiin, sen energia muuttuu lämmöksi. Tämän lämmitysvaikutuksen voimakkuus riippuu säteilyn taajuudesta, tehosta ja etäisyydestä lähteeseen.

Kansainväliset ja kansalliset terveysjärjestöt, kuten Maailman terveysjärjestö (WHO) ja Säteilyturvakeskus (STUK) Suomessa, ovat asettaneet turvarajoja radiotaajuussäteilylle varmistaakseen, että yleisö ja työntekijät ovat suojassa haitallisilta vaikutuksilta. Nämä rajat perustuvat laajoihin tieteellisiin tutkimuksiin. Jatkuva tutkimus selvittää radiotaajuussäteilyn mahdollisia pitkäaikaisvaikutuksia.