radiolähetintä

Radiolähetin on laite, joka muuntaa sähköiset signaalit radiotaajuuksien alueella kulkevaksi elektromagneettiseksi aalloksi ja säteilee sen antennin kautta. Sitä käytetään langattomassa viestinnässä sekä tiedonsiirrossa, kuten radio- ja televisiolähetyksissä sekä point-to-point -yhteyksissä. Radiolähetin määrittelee lähetettävän taajuuden, tehon ja modulaatiotavan, ja sen toiminta perustuu signaalin muuntamiseen sähkön energiasta RF-energian säteilyyn.

Tyypillisesti radiolähetin koostuu signaalilähteestä (modulointilähde), modulaattorista, RF-voimavahvistimesta, suodattimista sekä antennista. Järjestelmälle tarvitaan lisäksi virtalähde ja usein taajuuslähde tai taajuussyntetisaattori sekä impedanssimukaisuuden täyttämiseksi sovitusverkko. Modernit järjestelmät sisältävät lisäksi säätö- ja suojausominaisuuksia sekä hallintalaitteita.

Modulaatiotavan valinta vaikuttaa siihen, miten tieto upotetaan RF-signaaliin. Yleisiä analogisia modulaatioita ovat amplitudimodulaatio (AM) ja taajuusmodulaatio (FM); digitaalisia modu­latoitioita ovat PSK, QAM ja FSK. Radiolähetin on tavallisesti osa radiokanavien ja televisiolähetysten sekä nykyaikaisten langattomien linkkien toteutusta, mukaan lukien satelliitti- ja kiinteät mikrovälitysjärjestelmät.

Toiminta on tarkoin säädeltyä. Kansallisella ja kansainvälisellä tasolla myönnetään käyttölupa tai lisenssi sekä sallitut taajuusalueet ja tehon rajat. Suomessa vastuussa on Traficom, joka valvoo radiolähettimien hyväksyntää ja standardien noudattamista. RF-säteilyyn liittyy turvallisuusnäkökulmia: altistumisen on pysyttävä viranomaissuositusten rajoissa.

---