modulaatioita

Modulaatioita voi käyttää kahdessa pääkontekstissa: musiikissa tapahtuva tonaliteetin muuttuminen sekä viestinnässä käytetty modulaatio, jossa kantasignaalia muokataan tiedon siirtämiseksi.

Musiikissa modulaatio tarkoittaa kappaleen tai sen osan siirtymää yhdestä tonaliteetista toiseen. Tämä muutos luo kontrastia ja kehittelyä. Yleisimmät menetelmät ovat pivot-kordit, jotka hyödyntävät sekä alkuperäisen että kohdeavaimen sointuja, sekä kromatiivinen modulaatio epädiatonisten sointujen avulla. Muita tapoja ovat äkillinen modulaatio ilman ennakkovalmistelua sekä modulaatio, joka etenee sarjallisena tai motifin toistojen kautta. Modulaatioita voidaan tehdä läheisiin avaimiin (esimerkiksi liittyen samaan sävellajiin) tai kauempana oleviin avaimiin. Klassisen ja romantiikan aikakausilla modulaatio on keskeinen rakennusosa ja draaman lähde.

Viestintä- ja signaalinkäsittelyssä modulaatio tarkoittaa kantasignaalin muokkaamista signaalin tiedon välittämiseksi. Esimerkkejä ovat amplitudimodulaatio (AM), taajuusmodulaatio (FM) ja vaihemodulaatio (PM); kehittyneemmät menetelmät kuten quadrature amplitude modulation (QAM) sekä PSK-tyypit lisäävät tehokkuutta. Modulaation valinta vaikuttaa kaistanleveyteen, tehoon ja melun sietokykyyn. Vastaanotin demoduloi signaalin palauttaakseen alkuperäisen viestin. Modulaatio mahdollistaa tiedon siirtämisen sekä radioliikenteessä, kiinteissä verkoissa että optisissa yhteyksissä sekä mahdollistaa multiplexoinnin ja monikanavaisen käytön.

Yhteenvetona modulaatioita kuvaa sekä musiikillista rakenteellista muutosta että teknistä signaalin siirron mekanismia. Konteksti määrittelee, mitä modulaatio tarkoittaa.